Pitkään harkittiin, jaksetaanko lähteä Kemin Heinänäyttelyyn, jonne olin tilapäisessä mielenhäiriössä Yokon ja Viivin ilmoittanut. Tavoitteena oli saada Viiville sen viimeinen CACIB, jotta olisimme saaneet sille C.I.B-tittelin. Viimeistä CACIBiahan sille kannatti lähteä metsästämään vasta 11.7. jälkeen, kun se sai ensimmäisen kansainvälisen sertinsä viime heinäkuun 10. päivä Ruotsissa. No, reissuun lähdettiin, vaikka ajamista oli tiedossa aika lailla. Mukaan otettiin kaikki tytöt. Menomatkalla pysähdyttiin Tuurissa ja yöpyminen oli varattu Oulun Edeniin. Ihan kiva paikka, vaikkakin iäkäs. Aamulla sitten loppumatka Oulusta Kemiin ja klo 10 ensimmäisenä rotuna latvialaisen tuomarin Inese Pablakan kehään.

Inese piti Yokosta kovin, mutta moitti sen liian lyhyttä turkin laatua. Olisi halunnut Yokosta enemmän brokenin 🙂 No, lyhyestä tukasta huolimatta avoluokan voitto ja SA. Nähdessään  seuraavaksi Viivin valioluokassa, tuomari totesi hauskasti: Oh, another smooth girl! What makes you like them so much? Kumpikaan neideistä ei tosiaankaan ole sileäkarvainen, mutta tämä tuomari piti karvaisemmista parsoneista, eikä sille voinut mitään. Hampaista hän oli myös tarkka. Viiville ERI1 ja SA.

PN-kehässä karvaisemmat tytöt sijoitettiin edelle ja Yoko ja Viivi päätyivät 4. ja 5. sijalle. Koska sijoilla 1-3 oli vain junnut ja veteraani, siirtyi CACIB Yokolle ja vara-CACIB Viiville. CACIB siis saatiin, mutta eri tytölle kuin mitä oli ajatuksissa. CACIB oli Yokon 3. ja neljättä sille kannattaa hakea vasta joulukuun loppupuolella 🙂

Liettuan Ukmergessa esiintyi lauanataina ja sunnuntaina Teppo, joka oli molempina päivinä ROP ja sai Liettuan muotovalion arvon.

Onnea Katjalle ja Tepolle! Samaisessa Ukmergen näyttelyssä oli ensimmäistä kertaa näytillä pentuluokassa myös Boltin poika Rio (eli siis Mortin veli), joka sai parhaan mahdollisen tuloksen: Very promising.

Tässä vielä kiva kesäkuva Teposta, joka tuntuu aina olevan iloinen ja hyvällä hännällä:

Mortti saatiin vihdoin myös viikonlopun aikana rekisteriin.

Kettuakin käytiin taas pitkästä aikaa moikkaamassa. Viivin työskentelyssä oli taas kivasti tulta ja tappuraa ja Yokokin heräsi ketulle erinomaisesti. Elmo oli myös sangen lupaava, joskin vielä kyseiseen hommaan liian nuori.