Elokuun lopussa kävimme Lilon kanssa ensimmäistä kertaa pyörähtämässä kotimaan kehässä sitten pentuluokan, ja hienostipa pyörähtelimmekin.
Suuntana oli Riihimäki ja kansainvälinen näyttely, jossa tuomarina Tuire Okkola.

’18kk. Käsin mitattavissa. Paksu nahka. Rodunomaisesti kulmautunut. Hyvä pää, ilme ja korvat. Tasainen lanne. Hyvä hännänkiinnitys. Erinomainen karvapeite.
Liikkuu ja esitetään hyvin.’
Siinä tuomarin arvio Lilosta – ja sadekelissä hienosti esiinnyttyämme upea nuorten luokan voitto ja myös paras narttu-kehän voitto!
Eli NUK1 SA PN1 ja SERT, CACIB ja VSP.
Siinäpä vasta saalis, huh huh!
Kun tästä ehdittiin toipumaan, pakattiin Volvo ja hurautettiin (todellakin hurautettiin, sillä Virossa ei vallitsevan koronatilanteen takia paljoakaan pysähdytty) seuraavaksi viikonlopuksi Latviaan, Itämeren rannikolle Ventspilsiin Anitan ja Hetan kanssa.

Lauantaina tuomaroi virolainen Kalvo Kriisk – ja taas esiinnyttiin vesisateessa 🙂

‘Nice type & size. Very beautiful head & expression. Correct proportions & tailset. Excellent shape of ribcage.
Balanced. Good coat quality. Excellent movement. Nice temperament. Well presented.’

Näillä saatesanoilla nuorten luokan ykköseksi, parhaaksi nartuksi, sertivoittajaksi ja ROP eli rotunsa parhaaksi.
Tämä saatu Latvian serti jää Lilolle ‘roikkumaan’, eli odottaa sen valioitumista Suomessa.

Liloa en juurikaan ehtinyt reissussa huonon sään takia kuvaamaan, mutta tässä muutama yleisotos: