Kolmanteen vesiriistakokeeseen lähdettiin aika ex-tempore järjestäjän huudellessa vapaita koepaikkoja Facebook-ryhmässä. No, käytiin me kerran heittämässä sorsaa, että treenattu kyllä oltiin 🙂

Lauantaina klo 04.50 Volvon nokka kohti Veljestenharjua ja kahdeksan jälkeen oltiin jo perillä. Tuomari Aila Pekkarinen aloitti ylituomarinpuhuttelun klo 8.30. Alkamassa oli siis Viivin 3. VERI-koe ja arvonnassa saimme kilpailunumeron 1.

Koska päivästä oli tulossa superlämmin, aloitettiin kahdeksan koiran koe maastosta. Vaikka Viivi tyhjensi akkuaan ‘tahtomalla’ mahdollisen pikaisesti lempipuuhaansa, sujui itse laahausjälkikin todella mallikkaasti. Edelleen jäljestimme liinassa, joten siitä maksimipistemäärä oli 6 ja sen saimme.

Tyhjän veden haku tuotti taas odotetusti hankaluuksia, haku jäi vajaaksi ja vain kivillä sain Viivin etenemään hieman pidemmälle. 5 pistettä.

Noudossa pidin Viiviä jälleen hieman kiinni ja se lähti kuin ammuttu laukauksen jälkeen suoraviivaiseen noutoon. Sorsan se toi rannalle, mutta olisi sen jälkeen mielummin nyhtänyt sitä, kuin tuonut minulle. 5 pistettä.

Kun jokaisesta osiosta saimme noinkin hyvin pisteitä, riitti yhteispistemäärä kakkospalkintoon, joka oli oikeastaan tämän kesän tavoitteemmekin. Palkintojenjaossa en voinut olla itkemästä onnesta, sillä rakkahin Viiviö oli jälleen kerran todistanut olevansa luottamuksen arvoinen.

Tiedämmepä jälleen, mitä harjoittelemme ennen seuraavaa koetta. Hauskaa oli, ilma, seura ja olosuhteet mitä ihaninta – ja siitäpä se mielekäs kesälomapäivän vietto sitten koostuikin. Seuraavaa kertaa odotellessa.