Mihin nämä vuodet oikein katoavat? Niin haipakkaa on tämäkin vuosi menty koiraharrastusrintamalla, että hitaampia voisi heikottaa.

Vuosi 2019 aloitettiin ‘ryminällä’ Turun KV-näyttelyssä, jossa läsnä 9 (!!) kasvattiamme. Kolme pennuissa, neljä junnuissa, Teppo valiouroksissa ja Lysti avoimissa nartuissa. Lyhimmän tikun tällä kertaa veti Watson, joka oli hienosti PU2 saaden vara-sertin. Maaliskuussa herra Watson oli samaisessa hallissa PU3.

Kevättalvella tavattiin kasvatteja myös balancen parissa Tainan opastaessa halukkaita tämän lajin saloihin. Cosmo hurjasteli hienosti agikisoissa Masan kanssa saavuttaen mm. triplanollan, nousten useamman kerran palkintopallille ja saavuttaen viimeisen hyppysertinsä.

Samalla kun Yokon juoksuja odoteltiin alkaviksi, täytti toinen seniorimmekin Solo jo 10 vuotta! Sololla on nuoren tytön mieli ja olemus, joten on vaikea käsittää tätä täyttä kymppiä.

Yokon aloitettua juoksunsa huhtikuussa, lähdimme astuttamaan sitä Tanskaan Charlien ihanalla isällä Joeylla. Yoko tiinehtyi kyllä, mutta jossain vaiheessa sikiöt olivat imeytyneet verenkiertoon – kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Astutusajankohta oli aikainen, progesteronitaso nousi Yokolla hyvin hitaasti ja sen suotuisin käytös oli nähtävissä vasta noin viikko reissumme jälkeen. Pettymys oli luonnollisesti suuri, mutta tyhjäksi toteaminen oli kuitenkin se yhtä tai kahta pentua parempi vaihtoehto. Näitä pentuja jäi odottamaan useampi ihastuttava perhe ja aika näyttää, kokeilemmeko tätä yhdistelmää myöhemmin uudestaan.

Hetken tämän jälkeen pohdimme Viivin astuttamista vielä kerran, mutta toisaalta ajattelimme Viivin jo hoitaneen maailmaan riittävästi ihania jälkeläisiä. Tanskan suunnalta olimme kyselleet mahdollisia ‘show prospect’-pentuja, sillä olimmehan nähneet siellä huhtikuisella vierailulla aika edustavia taaperoita kahdestakin eri yhdistelmästä. Tuontivaihtoehto alkoikin vaa’assa painamaan enemmän kuin muut. Loppukevään ja alkukesän vertailimme saamiamme kuvia ja videoita ja heinäkuussa kävimme hakemassa laumaamme Lilon.

Toukokuussa kävimme kahdessakin Pöytyän ryhmänäyttelyssä erilaisin kokoonpanoin. Watson nappasi näissä karkeloissa ensimmäisen ja toisen sertinsä. Mukana Watsonin lisäksi Nalli, Wilma, Lysti, Vilkku, Bono ja Totti. Totti oli toisen kerran veteraanikehässä ja olikin jälleen ROP VET. Vilkku yllätti kaikki olemalla Jurate Butkienen mieleen ‘ylitse muiden’ eli Rotunsa Paras. Nalli ja Wilma olivat vielä kovin kesken kehityksen ja olivat kehässäkin vielä aika ujoja. Bonosta tuomari piti kovin, ja sijoitti sen PU-kehässä kolmanneksi.

Kesällä käytiin joukolla silmä- ja polvitarkastuksessa ja otatuttamassa DNA-näytteitä. Kaikilla oli silmät terveet ja polvetkin kunnossa. Bonolle kirjattiin tuloksiin distichiasis, eli muutama väärin sijoittunut ripsi.

Totti liiteli kesäkuussa Miran ohjaksissa parsoneiden agimestiksissä kisaavien koirakoiden kakkoseksi ja parhaaksi 1 luokan koiraksi! Myös Lysti on tämän vuoden aikana aloittanut hienosti agilityuransa Tainan hyppysissä – ja siirtyikin loppuvuodesta jo kakkosluokkaan.

Viivin kanssa uskaltauduimme kesän aikana kahteen vesiriistakokeeseen, jossa sen vahvimpia alueita olivat ehdottomasti laahausjälki ja riistan nouto. Hakualueen laajentamista pitää sen kanssa vielä hurjasti treenata, samoin kuin riistan luovuttamista ohjaajalle. Hienot pisteet kuitenkin saimme molemmista kokeista ja 3. palkinnot. Tämä laji menee ehdottomasti ensi vuotta ajatellenkin jatkoon.

Lilon kotiuduttua lähdimmekin sen, Viivin ja Noelin kanssa jo reissuun – Latviaan Ventspilsiin. Lilo treenasi pentukehässä hurmaten tuomarin täysin ja Viivi oli VSP. Noelille molempina päivinä valiourosten 2. sija, mutta myös SERT ja samalla siis Latvian muotovalio ja Baltian muotovalio-tittelit! Noel on käynyt vuoden aikana myös rallytokon epiksissä ja kovin odotamme sen korkkaavan virallisen rallytokouransa ensi vuoden puolella.

Elokuussa olimme luonnollisesti mukana myös Elonäyttelyssä Raisiossa, jossa erinomaisen laatuarvosanan kävivät hakemassa itselleen Nalli ja Bono. Vilkku sai Raisiossa EH:n ja elokuun toisessa näyttelyssä Maalahdessa jopa H:n, kun oli kerryttänyt itselleen aika lailla liikapainoa.

Toisen kerran Lilo treenasi syyskuussa Espoossa pentunäyttelyssä saaden tuomari Karin Bergbomin lähes polvilleen ihastuksesta. Kaatosateesta huolimatta Lilo esiintyi hienosti, hieman loppua kohden kuitenkin väsyen, ja oli terrieriryhmän 3. Ei huono.

Parsoneiden erikoisnäyttelyyn osallistuimme myös – mukana menossa pikkupennuissa Lilo ja nuorissa uroksissa Bono ja Watson. Molemmille nuorille miehille laatuarvosanaksi erinomainen ja Watsonille luokkavoiton kanssa SA. Lilo sijoittui isossa ja kauniissa luokassaan neljänneksi.

Vuoden viimeinen reissu suuntautui Tukholmaan Pohjoismaiden voittaja-näyttelyyn. Lilo nappasi päivälleen 9 kk vanhana sieltä itselleen ihkaensimmäisen tittelinsä voittaen kovia tyttöjä junioriluokassa. Aikamoinen Hille Huimapää.

Suruakin on tähän vuoteen mahtunut. Huhtikuussa sateenkaarisillalle matkasi ihanainen Roihu, joka ei uudessa kodissakaan saanut stressikäyräänsä laskuun. Syyskuussa puolestaan Vilkun elämä päättyi äkisti auton alle. Molempia suuria persoonia jäämme kovin kaipaamaan.

Iso kiitos jälleen kaikille kasvattiemme omistajille, kasvattejamme rakastaville ja niiden kanssa harrastaville ihmisille. Kiitos myös omille treenikavereille, ‘koutseille’ ja huoltojoukoille.

Our lives are like quilts – bits and pieces, joy and sorrow, stitched with love.