Siinä HE nyt vihdoin ovat – Tiitun ja Alfredin lapset.
Kaksi poikaa ja tyttö. Toinenkin tyttö syntyi, mutta se oli katraan ensimmäinen ja kookkain – ja juuttui valitettavasti synnytyskanavaan liian pitkäksi aikaa. Menetimme siis sen kaunottaren. Mitään pieniä eivät olleet nämä muutkaan, joten myös Tiitun jaksamisen ja kolmikon ongelmattoman maailmaan tulon turvaamiseksi haimme paikalliselta eläinlääkäriltä vauhtia oksitosiinin ja kalkin muodossa.

Kova oli työ jälleen Tiitulla. Ihmetyksestä ymmyrskäisenä saimme kuitenkin taas seurata sen tyyneyttä ja rajatonta luottamusta ihmistä kohtaan. Harvoin sitä kohtaa tällaista koiramaailman äititimanttia. Hiljaiseksi vetää – niin kunnioituksesta kuin rakkaudesta.

Tiitu vahtii arvokasta kolmikkoaan tarkasti, joten lisää kuvia pikkuväestä äitinsä kanssa myöhemmin. Nyt annetaan Tiitun nauttia.